Kaija Koo: Antaa Olla

En enemp jaksa taistella en
Etk varmaan jaksa sinkn
Ei siit muuta kteen jkn
vain tyls puukkoa selkn
Tahdon kellumaan
sinun tajuntasi virtaan

Sun kuuman veren biittiin
pyhn bureeniin
kuin popniittiin
silmieni vliin

Antaa olla, ohh-la-la-la-la
kukkona tunkiolla taisteltiin
antaa arpisten haavojen olla
ja maailmaan suureen
lenn, lenn lailla leppkertun
huolta vailla lenn ison kiven juureen
Antaa menneen olla,
sill tie on meille avoin
ja me mentiin sit jtynein jaloin
Mua vsytt, en jaksa en
nit sanoja, jotka viilt
Nolla nollaan t peli vihelletn
sateen jlkeen taas kaikki kiilt

En vhemp
tahdon vain kaiken tai ei mitn
ja sen kaiken min sinussa nn
ei tarvitse muuta kteen jdkn
kuin pala hyv elm
Sinusta osuus on mulle minun koko totuus

Sun kuuman veren biittiin
pyhn bureeniin
kuin popniittiin
silmieni vliin

Antaa olla, ohh-la-la-la-la
kukkona tunkiolla taisteltiin
antaa arpisten haavojen olla
ja maailmaan suureen
lenn, lenn lailla leppkertun
huolta vailla lenn ison kiven juureen
Antaa menneen olla,
sill tie on meille avoin
ja me mentiin sit jtynein jaloin
Mua vsytt, en jaksa en
nit sanoja, jotka viilt
Nolla nollaan t peli vihelletn
sateen jlkeen taas kaikki kiilt

Tahdon itseni sulle antaa
ja hiljaisin siivin kantaa
sade lakaisee turhat roskat pois
Nytt niin kauniilta kuin olla vois

Antaa olla, ohh-la-la-la-la
kukkona tunkiolla taisteltiin
antaa arpisten haavojen olla
ja maailmaan suureen
lenn, lenn lailla leppkertun
huolta vailla lenn ison kiven juureen
Antaa menneen olla,
sill tie on meille avoin
ja me mentiin sit jtynein jaloin
Mua vsytt, en jaksa en
nit sanoja, jotka viilt
Nolla nollaan t peli vihelletn
sateen jlkeen taas kaikki kiilt

Lopetetaanko jo sota t?
En ilman sua voisi kuitenkaan el.