Apulanta - Airut

Kuuntelen hiljaisuuden keskell
Airutta lhestyv kuin vanhaa ystv,
Haamuja
Jostain menneisyydest
Tuhannen vuoden takaa viel kohti kurkoittaa,
Jisin sormin sydnt tavoittaa,
Liittomme uudistaa.
Kootaan hetki seurausten
Kylmin verettmin kasvoin,
Auki revhtnein silmin,
Kun rikki menneet ratkaisut
Liittvt ktens, syntyvt minussa uudelleen.
Tie helvettiin on pllystetty hyvill ideoilla,
Kauniilla kasvoilla.
Ihminen on kertakyttinen,
Vaikka me muuta luullaan,
Sokeesti uskotaan
Ja toivoon jokaiseen kahliudutaan
Valheeksi vaistottuun.
Ei tullut minusta,
Ei messiasta,
Ei uhrilammasta.
Ei valon valtaamaa,
Ei yhn majakkaa,
Ei mainittavaa.
Vaistoni enemmn rakentaa
Varjoa kuin valoa,
Kunnes kuolevat