Kotiteollisuus - Varjonkukka

Min kuljen siell
miss maailma
on pime ja
lohduton.

Takapihoilla, joissa kukaan ei
ole leikkinut aikoihin.
Surkeutta kannan selssni,
sydmessni muistoa sinusta
ja se muisto vet
syvemmlle varjoihin.

Jos ei niin pime y tll ois,
en kai koskaan vois
muistaa ihanuuttasi Varjonkukka.
Ja jos
pivt olis liian pitkt ja levet
ei niiden vliss
voisi kokea unen kauneutta.

Maailma tappaa kaiken kauniin,
mutta sinua en sille anna.
Pidn salassa sinut,
Varjonkukaksi kastoin.
Sotamies voi rakastaa
kuningatartaan ikuisesti
vaan koskaan ei kai ky pinvastoin.

Jos ei niin pime y tll ois,
en kai koskaan vois
muistaa ihanuuttasi Varjonkukka.
Ja jos
pivt olis liian pitkt ja levet
ei niiden vliss
voisi kokea unen kauneutta.

Jos ei niin pime y tll ois,
en kai koskaan vois
muistaa ihanuuttasi Varjonkukka.
Ja jos
pivt olis liian pitkt ja levet
ei niiden vliss
voisi kokea unen kauneutta.