Kotiteollisuus - Veisu

On tyly tm piha,
ei ny silmujakaan puissa.
Ja vaikka on jo kevt,
pohjoisviima tuntuu luissa.
Sen mukana kiroukseni
raikaa viel kauas.
Nyt kuuntele se kerran,
sill pian olen haudas.

Sohvalla vain makailin
ja kuorsasinkin isin.
Jos akka rupes motkottaa mietin,
joko lisin.
Join pullon viinaa perjantaina,
kaksi lauantaina
ja krapulassa formuloita katoin sunnuntaina.

No sitten akka perkele
otti jonkun toisen.
Min pullon avasin ja pern heti join sen.
Ja aikani kun ruikutin:
"Kai toivoo meill viel on?"
akka meni hommaamaan
lhestymiskiellon.

Tuli vhn maisteltua.
Turvauduin knniin,
katosin kiertoradalle
m monen viikon rnniin.
Mietin,ett mit en teen elmll.
Olin kai jo kuollut mutta silti olin tll.

Mopo karkas ksist,
sekoilin tll tuolla.
Meni talot,autot,kun viinaan koitin kuolla.
Mut perkeleen hitaasti
kossu tappaa miehen.
Jin kylille rimpuilemaan
jonnekin puolitiehen.

Lhibaarin pidetyin
en ollut sanomista.
Tuli siell, loput voitkin lukee alibista.
Selvittelin vlej
kirveell, halolla.
Ja lis sain selvitell poliisitalolla.

Nyt istun kiven sisss ja mietiskelen nit:
Vituttaa raskaasti,kun lasken tiilenpit.
Ja olinko se muka min,
joka seinn tuhri?
Tuon lappeuden en tehnyt mitn,
olen ajan uhri.

Kvi akka mahaa nyttmss,
toi ton kukkapuskan.
Lksiisiks jtti eropaperit ja tuskan.
Kimppu kuihtuu pydll.
Huomaan ettei tll
Jumalaa ny missn,
piru istuu olkapll.
Ei Jumalaa ny missn,
piru kuiskii olkapll.
Ei Jumalaa ny missn,
piru nauraa olkapll.